Arviointi

Kiertolaisiin yhteyden ottaminen on vaikeata. Heidän kokemuksensa muista ihmisistä ovat usein negatiivisia, mistä johtuen kesti kauan voittaa projektiin osallistuneiden nuorten luottamus. Eräs tärkeimmistä oppimistamme asioista oli, että kiertolaiskulttuuriin liittyy viisautta ja etiikka, joka on melko haastava tämän päivän materialistisen kulttuurin näkökulmasta. Projektin ensimmäisenä vuonna olimme kateellisia yhteistyökumppaneillemme, jotka olivat saaneet toteutettua täysmittaisen foorumiteatteritapahtuman – meille pelkästään osallistavien draamatyöpajojen järjestäminen tuntui tuottavan suuria vaikeuksia. Järjestämämme yliopistovierailut tuntuivat kuitenkin avaavan kiertolaisnuorille uusia näköaloja.

Pyrimme järjestämään toisen vuoden työn Wrexhamissa tarkemmin, jotta saisimme varmasti toteutettua sen päätteeksi foorumiteatteritapahtuman. Mutta kun saavuimme koululle tapahtumapäivänä, yleisöksemme lupautuneet vanhemmat ja muut lapset olivat kaikki lähteneet päiväksi rannikolle. Tämä oli suuri pettymys, mutta järjestimme silti foorumiteatteriesityksen, jossa lapset muodostivat foorumiteatteriseurueen, joka esiintyi koulun muille lapsille. Koska osallistuneet lapset olivat työskennelleet opiskelijoiden kanssa kuusi kertaa aiemmin (ja koska luokan opettaja oli erittäin innostunut draaman käytöstä opetuksessa yleensä), kyseiset lapset pystyivät helposti toteuttamaan omia lyhyitä foorumiteatteriesityksiään.

Iso-Britannian nuorten henkilöiden valokuvaamista koskevista laeista johtuen osoittautui mahdottomaksi videoida suurinta osaa sessioista, mutta onnistuimme kuvaamaan pienen osan päätössessiosta koululla kesäkuussa 2006. Opiskelijat dokumentoivat oman työnsä lehtiöihin, esseisiin ja päiväkirjoihin, ja kaikki huomasivat heissä tapahtuneen asennemuutoksen kiertolaisia kohtaan. Opimme paljon näistä kohtaamisista, ja meille jäi niistä paljon upeita muistoja. Mieleenpainuvimmat hetket koimme ensimmäisen vierailumme aikana ala-asteen kouluun (St Anne’s Primary School) huhtikuussa 2006. Tuolloin pieni tyttö nousi vihaisena seisomaan kesken foorumiteatteriesityksen, marssi esityksen keskelle ja sanoi eräälle esityksen hahmoista: ”Minä olen kiertolaistyttö, etkä sinä saa sanoa tuollaista kiertolaisista. Tuo on rasismia.” Toisessa tilanteessa, jonka tulemme aina muistamaan, 10-vuotias kiertolaispoika sanoi toiselle hahmolle: ”Miten voit elää vihaten ihmisiä? Se mahtaa olla surkeata. Maailma on kyllä tarpeeksi suuri meille kaikille.” Nämä olivat todella vakavia hetkiä, mutta projektiin mahtui myös paljon iloa ja naurua, erityisesti jänisratkaisuksi nimeämässämme kohtauksessa, joissa näytimme kuinka paeta kiusaajia pudottautumalla lattialle, näyttämällä käsillä jäniksenkorvia ja juoksemalla nopeasti pois (suositellaan lämpimästi). Sekä Cheshiren että Flintshiren edustajat ovat pyytäneet meitä jatkamaan työtä kiertolaisten parissa. Eräs kenties tahaton seuraamus projektista on, että brittiopiskelijoiden käsitys Euroopassa olosta on muuttunut: monille kokemus ja tietoisuus eurooppalaisesta yhteistyöstä on ollut suuri yllätys. Kiertolaisten parissa tehdyn haastavan työn lisäksi opimme paljon osallistumalla videokonferensseihin ja tutustumalla Minerva-hankkeen materiaaliin.